Menomatka

pe 22.8. - la. 23.8.

Lähtö tapahtui perjantaina, kun ajoimme täältä Joensuusta Lahden lähelle Salarantaan, sukulaisten mökille, jossa yövyimme. Laiva lähti aamulla aikaisin Helsingistä, joten olisi ollut hölmöä ajaa sinne yötä myöten.

Aikaisin lauantai-aamuna ajelimme sitten Helsinkiin äitini veljen luo, josta oma veljeni Timo tuli hakemaan meidät. Hän ajoi meidät satamaan, josta siirryimme lähtöselvitysten jälkeen laivaan. Koirat veimme häkissä autokannelle, jossa niillä oli mukavan viileä paikka suoraan tuulettimen alla.

Jonni oli alkuun vähän levoton, mutta rauhoittui pian. Laivassa oli paljon muitakin koiraihmisiä ja lyöttäydyimme yhteen erään toisen näyttelyyn menijän kanssa ja otimme satamassa yhteisen tilataksin. Taksikuski antoi meille käyntikorttinsa ja pyysi soittamaan, kun olisimme lähdössä pois...

(kuvat alla Laura Melkinen)

Näyttelyssä 23.8.

Sää oli lämmin, vaikka välillä sateli. Tilataksi toi meidät nopeasti Kalevin Stadionille, jossa näyttely pidettiin. Saimme luettelon ilmoittautuessamme ja sen jälkeen etsimme kehämme ja laittelimme häkit sopille paikoille. Kävelytimme koirat ja jäimme odottelemaan kehiä.

Näyttelypaikalla oli monta suomalaista ja juttu luisti! Tuttujakin oli! Mm. Joensuusta oli tullut beagleharrastaja Minna Meriläinen Soolon (Daragoj Solid Gold) ja Hondan (Gold Line's Olympic Sprinter) kanssa. Soolo oli lopulta ROP ja Honda PN-2.

Gööttikehää odottelivat myös muut suomalaiset göötistit. Uros Fennican Sorsetti Sulo oli omistajansa kanssa tullut hakemaan Battian Voittaja-titteliä, nartuista titteliä hamusivat Fennicalaiset Caunis Capri ja Espe Espaniola. Kilpailua siis oli. Tuomarina oli jo minullekin tuttu Matti Tuominen.

Itse kehät

Lauran vuoro oli ensin. Riki esiintyi hienosti, mutta tuomari valitsi urosten parhaaksi - ja lopulta ROPiksi - pienen Ruotsintuontiuroksen. Rikin tulokseksi tuli siten VAL ERI/2 ja PU-2. Minä aloin jännittämään Jonnin puolesta.

Jonni kilpaili avoimessa luokassa. Jonni meni kehässä aika hyvin, ja sai AVO EXC:in ja pääsi PU-kisaan. SERTi alkoi olla jo varma, sillä Emil (Sorsetti Sulo) oli jo EST MVA ja INT MVA. Eli jos saisimme VA-CA:n se muuttuisi CACIBiksi.

Emil voitti urokset ja pienten sähläysten jälkeen SERTi annettiin meille. (Se oli annettu Emilille ensin, mutta se ei voinut ottaa sitä vastaan. Kehäsihteeri kysyi tuomarilta annetaanko SERTi minulle, johon tuomari vastasi myöntävästi. HUH!!) Nartut voitti Capri ja SERTin ja CACIBin (Capri oli jo EST ja INT MVA) sai Espe. ROPista kisattaessa Emil vei voiton. Meillä oli vielä hyvää aikaa laivan lähtöön, mutta päätimme lähteä jo satamaan. Ajattelimme käydä syömässä ja ehkä ostoksillakin jossain.

Aioimme kävellä satamaan, kun sinne ei ollut stadionilta pitkä matka. Pian kuitenkin huomasimme miten hankalaa oli raahata koirien häkkejä ja muita kamoja pitkin katuja.

Koska meillä oli vielä paljon rahaa jäljellä (vaikka tilataksi olikin maksanut tullessa aika paljon) päätimme tilata saman taksin jolla olimme tulleetkin. Onneksi saimme taksikuskin kiinni ja hän lupasi tulla hakemaan meitä.

Siinä me sitten odoteltiin tien varressa kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme. Koirat olivat samassa häkissä ja kumpikin alkoi olla jo aika "kypsä" tilanahtauteen!

Laivan lähtöä odotellessa...

Satamaan päästyämme veimme tavaramme vartioituun ja maksulliseen säilytykseen. Lähdimme koirien kanssa lenkille ja kävimme syömässä hampurilaiset lähellä olevassa hampurilaisbaarissa. Kävimme myös paikallisella kirpputorilla, jossa Laura kävi ostoksilla mun pidellessä koiria. Palasimme satamaan ja kiertelimme sataman myymälöitä. Haimme tavaramme ja koirille "häkki heilahti" taas ja ne viettivät loppuajan häkissä. Kumpikin alkoi olla jo TOSI kypsänä!!!

Vihdoinkin kotiin!

Laivan odottaminen tuntui pitkältä. Lopulta odotus palkittiin ja veimme koirat laivaan samaan paikkaan kuin missä ne olivat tullessakin olleet. Jonni tiesi jo mitä tapahtuu ja oli selvästi rauhallisempi. Liekö väsymykselläkin ollut osaa asiaan...? Laivamatka sujui nopeasti ja tullimuodollisuuksien (koirien ja meidän paperit tarkistettiin) jälkeen pääsimme lähtemään Timon kyydissä Unton (äitini veli) luo. Sieltä lähdimme heti ajamaan Salarantaa kohti, illan pimetessä nopeasti. Kun olimme perillä oli jo aivan pimeää. Olimme kaikki niin väsyneitä, että kaaduimme suoraan sänkyihimme ja nukuimme pitkälle seuraavaan aamuun.