Kyynärnivelen kasvuhäiriöt

Koirien kyynärniveliä tutkitaan rutiininomaisesti röntgenkuvauksella. Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään suomeksi lyhennettä KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi) ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia).

Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen.  Suomessa käytössä olevalle lyhenteelle OD ei löydy perusteita kansainvälisessä eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa. OCD-lyhenne on lyhenne osteochondritis dissecans -termistä, joka tarkoittaa osteokondroosia, jossa on mukana irtopala.


 Kyseessä luutumishäiriö

Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat

Koiran omistaja huomaa kyynärnivelsairauden koiran liikkeistä. Koiran liikkuminen on väkinäistä, ja varsinkin rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireilemattoman jalan puolelle, jolloin yleensä myös sen nivelpinnat vaurioituvat. Osa pennuista alkaa ontua jo 4–5 kuukauden iässä, jotkut kasvun myöhäisvaiheessa ja jotkut vasta siinä vaiheessa, kun niveleen kehittyy nivelrikkomuutoksia. Kyynärniveldysplasia periytyy polygeenisesti ja sen syntyyn vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi ruokinta ja ympäristötekijät. Nopeakasvuisuus ja suurikokoisuus altistavat kyynärniveldysplasialle. Osteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota esiintyy useilla kotieläimillä. Osteokondroosi yhdistetään nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta.

Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä, polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa.

Osteokondroosiongelmat ovat yleisimpiä suurilla raskailla roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän uroksilla kuin nartuilla.

Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis dissecans). Siitä aiheutuu kipua, joka ilmenee ontumisena. Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea havaita. Kyynärnivelessä tavallisimmat kohdat osteokondroosin esiintymiselle ovat olkavarren mediaalinen nivelpinta (sisäpuoleinen sivunasta eli mediaalinen kondyyli) sekä irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus coronoideus).


Röntgenkuvaan aikuisiässä

Kuvauksien vähimmäisikä on 12 kk. Silloin kuvista voidaan nähdä perussairauden seurauksia eli ns. nivelrikkomuutoksia (artroosia). Tuoreissa tapauksissa luustoreaktioita ei aina nähdä, sillä röntgenologisesti havaittavat muutokset laahaavat hieman perässä. Siksi onkin järkevää rutiininomaisissa tutkimuksissa kuvata vasta aikuisia koiria.

Kyynärnivelestä otetaan sivukuva niin, että sekä kyynärlisäke että värttinäluun yläreuna voidaan tutkia. Joskus joudutaan ottamaan kuvat kahdessa eri taivutuksessa molempien alueiden esiin saamiseksi. Kyynärkuvien kohdalla on välttämätöntä saada hyvälaatuiset kuvat ja röntgensäteiden on läpäistävä nivel suoraan sivusta, eikä nivel saa olla yhtään kierretty.

Kuvista etsitään nivelrikkomuutoksia

Artroosi eli nivelrikko on epäspesifinen reaktio perussairauteen ja voi johtua muustakin kuin osteokondroosista. Muita syitä artroosiin ovat esimerkiksi reumaattinen tai bakteerin aiheuttama tulehdus tai vaikka tapaturma. Kasvulevyjen liian aikainen sulkeutuminen (esimerkiksi kyynärluun kasvuruston liian aikaisen sulkeutumisen seurauksena värttinäluun taipuminen, ns. radius curvus) voi myös aiheuttaa rasitusta ja artroosimuutoksia niveliin. Elimistö vastaa aina samalla tavalla nivelen ärsykkeeseen eli muodostamalla luupiikkejä, jotka eivät näy heti sairauden ilmaannuttua, vaan viiveellä.

Kyynärnivelten tutkimukset perustuvat artroosin toteamiseen röntgenkuvista. Osteokondroosi on tavallisin syy artroosiin kyynärnivelessä.

Diagnoosi varmistetaan röntgenkuvauksella. Ongelmana on, ettei OD alkuvaihessa anna selviä röntgenmuutoksia. Toisaalta kaikki muutokset eivät aiheuta ontumista. Koira kuvataan yleensä vuoden ikäisenä, ellei kuvausta ole tehty aikaisemmin ontumisen takia. Kuvista selviää, minkä tyyppinen sairaus on kysessä.

Kennellitosta annetaan kuvista virallinen arvostelu, joka perustuu nivelrikon määrään.

Kyynärnivelet jaetaan neljään ryhmään:

Tutkimuksissa on todettu kohtalainen periytyvyysaste kyynärnivelten muutoksille. Taipumus saada artroosia kyynärniveliin on siksi  jalostuksella vastustettavissa . Jalostuksessa pitäisi kuitenkin kyynärnivelten muutoksien lisäksi kiinnittää huomiota myös muiden nivelten kasvuhäiriöihin Koska jopa 1:n asteen muutos kyynärnivelessä tarkoittaa jonkinlaista artroosimuutosta, joka iän myötä voi aiheuttaa pahenevaa nivelrikkoa ja ontumista, tulisi siitokseen käyttää vain 0-0 tuloksen saaneita koiria.