Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia IMHA

Yksilön immuunivasteen perustehtävä on antigeenien, joita ovat erilaiset taudinaiheuttajat tai elimistön omat vieraantuneet rakenteet (vaurioituneet kudokset, kasvainsolut) tunnistaminen, pyydystäminen ja tuhoaminen. Lymfosyytit eli imusolut ovat keskeisessä asemassa immuunijärjestelmässä. Ennen kun lymfosyytit voivat tehdä taudinaiheuttajille mitään, niiden täytyy tunnistaa ne. Lymfosyyteistä B-solut tuottavat vasta-aineita taudinaiheuttajaa vastaan. Kukin B-solu ohjelmoituu tuottamaan vasta-aineita vain yhdenlaista antigeeniä vastaan. Osa B-soluista kehittyy ns. muistisoluiksi, jotka muistavat oman antigeeninsä ja voivat elää vuosikausia. Kun B-muistisolu uudelleen törmää elimistössä omaan antigeeniinsä, se alkaa jälleen tuottaa vasta-aineita tätä antigeeniä vastaan. Näin yksilölle on kehittynyt immuniteetti kyseistä taudinaiheuttajaa vastaan. Autoimmuunisairaus voi puhjeta, jos yksilön immuunijärjestelmä ei toimikaan normaalisti. Saattaa olla, että normaali vastareaktio elimistöön tunkeutunutta antigeeniä vastaan tapahtuu jossain määrin, mutta immuunijärjestelmän tunnistusjärjestelmä pettääkin ja reaktio kääntyy myös elimistön omia kudoksia vastaan. Usein autoimmuunisairauden laukaisijana toimiikin sairastuminen johonkin tartuntatautiin.

Hemolyyttinen anemia on veren punasolujen ennenaikaisesta hajoamisesta aiheutuva anemia. IMHA voidaan syntymekanisminsa mukaan jakaa kahteen eri tyyppiin: primaarinen eli ensisijainen ja sekundäärinen eli toissijainen. Primäärisessä IMHA:ssa elimistön oma / vieras -tunnistamissysteemi pettää ilman tunnettua laukaisevaa tekijää. Sekundaarisessa IHMA:ssa laukaisevana tekijänä voi olla esim. tulehdus, loiset, lääkeaineet, pahanlaatuiset kasvaimet tai muut autoimmuunisairaudet.

Oireet ja hoito
Primaarisen IMHAn oireet ovat pääasiassa anemian aiheuttamia. Heikkous, väsymys ja pyörtyily ovat tyypillisiä oireita, mutta myös nopeasti kehittyviä voimakkaampia oireita kuten kuume, limakalvojen keltaisuus ja pahoinvointi voi ilmetä. Sekundaarisessa IMHAssa taudin kuvaan voivat kuulua myös IMHAn laukaisseen muun sairauden oireet.

Hoitona käytetään useimmiten joko kortisonia tai solusalpaajia tai niiden yhdistelmiä.

Yleistä
Autoimmuunisessa hemolyyttisesssä anemiassa elimistö alkaa hajottaa omia punasolujaan. Jokin tekijä muuntaa punasolujen kalvoa niin että se muuttuu elimistölle vieraaksi. Tauti esiintyy joko itsesyntyisenä tai se voi liittyä johonkin toiseen sairauteen esim. pahalaatuisiin kasvaimiin tai keuhkotulehduksiin. Se voi esiintyä myös osana suurempaa autoimmuunioireyhtymää. Tiedetään myös joidenkin lääkeaineiden voivan aiheuttaa tautia. Taudin puhkeamisen voivat aiheuttaa hormonaaliset muutokset nartuilla, synnytys, sekä erilaiset stressitilanteet. Myös rokotusten tiedetään voivan aiheuttaa IMHA:a.  Sangen usein taustalla olevaa syytä ei pystytä selvittämään ja tauti luokitellaan itsesyntyiseksi.

IMHA on koiralla melko tavallinen tauti. Tyypillinen potilas on nuori aikuinen narttu. Jotkut rodut ovat muita alttiimpia sairastumaan IMHAan, esim. cockerspanielit ja vanhaenglannin lammaskoirat.

Taudin diagnostiikka perustuu kliiniseen taudinkuvaan, muiden anemiaa aiheuttavien tekijöiden poissulkemiseen sekä tyypillisiin löydöksiin veren laboratoriotutkimuksissa, usein jo näyteputkessa veri näyttää rakeiselta ja sakkaavalta.

Oireet
Taudille tyypillisiä oireita ovat vaaleat limakalvot, apatia, kuume ja ruokahaluttomuus. Virtsa voi olla verensekaista jopa kahvinruskeaa. Tauti voi esiintyä äkillisenä tai kroonisena, hitaasti etenevänä.

Hoito
Hoitona käytetään immuunivastetta alentavia lääkkeitä kuten kortisonia ja sytostaatteja. Verensiirtoa käytetään hoitona vasta kun se on välttämätöntä, sillä verensiirto voi lisätä taipumusta punasolujen hajoamiseen. Myös pernan poisto saattaa auttaa vaikeissa tapauksissa, joihin lääkehoito ei yksin auta.

Ennuste
Taudin ennuste on vaihteleva: toiset koirat saattavat menehtyä hoidosta huolimatta, toiset taas parantua kokonaan. Jotkut koirat saattavat sairastua uudestaan IMHAan. Ennuste on huonompi, jos tauti esiintyy yhdessä jonkun autoimmuunisairauden kanssa. Taudin sairastaneille narttukoirille suositellaan kohdun ja munasarjojen poistoa, joka vähentää uudelleen sairastumisen riskiä hormonaalisten vaihteluiden jäädessä pois.