Kun sitä Ruotsin agisertiä ei oltu saatu Bodenissa loppukesällä niin kun uusi kisakalenteri tuli nettiin rupesin katselemaan sopivia kisoja Jonnille. Tällä kertaa oli tarkoitus että Niina ohjaa koiraa, heillä kun tämä yhteistyö sujuu todella hyvin ja tulosta tulee.
Jo heti helmikuulla oli lupaavan tuntuinen kisa ihan rajan pinnassa Haaparannassa. Kun samaan aikaan oli Oulussa kisat ajattelin (väärin !!) että sinnehän moni menee. En ollut ajatellut Torniolaisia, jotka asuu ihan vieressä. Ja moni muukin suomalainen valiokoiran omistaja oli tullut paikalle samasta syytä kuin allekirjoittanut: S AgCERT kiilui mielessä.
Ilmoitin koiran ja maksoin ilmot pankin kautta. Järjestävällä seuralla kun oli ilokseni suomalainen pankkiyhteys !!! Halpaa oli. Yksi startti maksoi vain 7 euroa ! Ilmoitin koiran lauantaille sekä agi- että hyppyradalle ja sunnuntaina vain agiradalle.

Meni vähän aikaa ja kisakirje saapui. Paikalle oli tulossa suuri määrä koiria ja kisat olisivat pitkät. Startit alkoivat aamuvarhain ja jatkuivat pitkälle iltaan. Ja minikolmosissa oli 29 ja 30 koiraa hyppärillä ja agiradalla. Jo tuolloin tajusin että sitä sertiä saadaan metsästää jostain muualta. Mutta myöhäinen alkuajankohta (16.30 paikallista aikaa eka rataan tutustuminen) tarkoitti rahan säästöä. Ei tarvinnut lähteä perjantaina vaan voitiin lähteä lauantaina ja ei kauhean aikaseen edes: klo 7.00  starttasimme matkaan.

Perillä oltiin siinä kahden maissa, hieman jälkeen, eli hyvissä ajoin. Perille löydettiin pienen mutkan (takaisin Suomen puolelle !) jälkeen. Kisapaikka oli suuri ratsastuskoulu jossa oli LÄMMITETTY ratsastushalli !!!! Talleja oli pari ja ainakin keskustalli oli ISO: rivi karsinoita, käytävä, rivi pilttuita joiden vieressä karsinarivi, sitten taas leveä käytävä ja vielä yksi karsinarivi. Kyllä hevosten kelpas asua siellä !

Ulkoilutettiin koiraa, jotta se vertyisi pitkästä automatkasta ja sitten lähdin etsimään ilmoittautumista.

Ilmoittautuminen löytyi kulman takaa siitä mihin jätin auton. Sisällä oli myös buffa josta olisi voinut ostaa mm. hampurilaisia ja vohveleita. Ilmoitin Jonnin ja Niina ja jätin kopion Jonen rekisterikirjasta sillä SKK tarvitsee sen rekisteröidessään tulokset. Mukaan sain osallistujaluettelon, josta näin että kisaamassa oli monta hyvää koirakkoa. Mukana oli mm. Hannu Männistö & koohon Neta ja Carolina Pellikka & shelam Kerttu.

Kun ilmoittautuminen oli tehty lähdettiin tutkimaan paikkoja. hevosia oli vielä ulkona tarhoissa, ja useimmilla oli loimet päällä. Vähän kauempana oli aitaus jossa oli kaksi poroa. Jone haukkui niitä !

Niina verkkas Jonnia. Ratsastuskoululla oli hallin lisäksi iso ulkokenttä, jossa pidimme koiraa irti. Jonella oli hauskaa juoksennella irti. Kentän vieressä oli myös tien pätkä jossa myös pystyi pitämään koiraa irti. Syvähkö hanki esti koiran häipymisen liian kauas.

Ja tietty herran piti merkkailla paikkoja, macho kun on. Nähtiin Niina koulutoveri Kannuksesta mäykkynartun kanssa. Koira oli ovelan värinen. Musta ruskein merkein ja lisäksi harmahtavia läiskiä. Jone ihastui tyttöön ! Välillä piti myös komennella, jotta muut tietäisivät kuka on paikalla.

Ulkona oli kaksi harjoitusestettä, joilla Niina harjoitteli. Ihan kunnolla ei pystynyt hyppyyttämään sillä pohja oli hieman liukas.

Kun verkka oli tehty laitettiin koiralle loimi ylle ja vein sen autoon odottelemaan ekaa starttia. Toin koiran sit hyvissä ajoin halliin ja starttien välissä kävin kävelyttämässä koiraa. Illalla pakastui ja loimi oli todella tarpeen.

Videoin molemmat kisat Niinan videokameralla.