HAMMASPUUTOKSET
Aikuisella koiralla on normaalissa purennassa yhteensä 42 hammasta. Yläleuassa on 2 x 3 etuhammasta (I, incisor), yksi kulmahammas (C, canine), 4 välihammasta (P, premolar) ja 2 poskihammasta (M, molar). Alaleuassa taas 2 x 3 etuhammasta, yksi kulmahammas, 4 välihammasta ja 3 poskihammasta.

Ensimmäisten elinviikkojen aikana pennuille kasvaa maitohampaat, joita on yhteensä 28. Välihampaita ei pentupurennassa ole lainkaan ja ensimmäinen pysyvä välihammas puhkeaa 4-5 kuukauden iässä. Siten onkin vaikea pentuhampaistosta tietää, minkälainen aikuisen koiran purenta tulee olemaan. Myöskin leukaluiden pituus ja leveys kasvavat eri tahtiin. Monesti tasa/alapurentainen pentu onkin aikuisena normaalipurentainen, kun taas yläpurentainen herkästi jää sellaiseksi aikuisenakin.

Yleisin virhe purennassa on kuitenkin ensimmäisen välihampaan (P1) puutos. P1 voi puuttua yksittäisesti kummasta tahansa leuanpuoliskosta joko ylhäältä tai alhaalta. Pahimmassa tapauksessa kaikki neljä P1:stä puuttuu. Sinänsä voi tulla ajatus, että mitä koira niin pienillä välihampailla tekee? Täyden hampaiston puolustukseksi voi sanoa, että leukaluu, josta puuttuu hampaan juurien muodostama ”silta”, on heikompi, kuin leukaluu, jossa on kaikki hampaat juurineen. Useiden välihampaiden puuttuminen heikentää leukaluun kestävyyttä kyseisestä kohdasta.

Hammaspuutokset periytyvät todennäköisesti osittain dominantisti eli hallitsevasti, joskin vian synty muutoin on polygeeninen. Siten osa hammaspuutteisen koiran jälkeläisistä on myös hammaspuutteisia, joskaan eivät kaikki. Olisikin mahdollisuuksien mukaan vältetävä käyttämästä sellaisia koiria jalostukseen, joilta puuttuu useampia hampaita. Myös emän sairaus (ja väärä lääkitys) voivat aiheuttaa häiriöitä pentueen hampaiden kehittymiselle sikiövaiheessa.

Hammaspuutoksia esiintyy kaikissa roduissa. Useammin kuitenkin pienillä roduilla, joilla on muutoinkin pieni kallo ja leukaluu. Esimerkikisi pohjanpystykorvat ja suomenpystykorvat ovat juuri sen kokoisia koiria, joilla hammapuutoksia voi olla enemmänkin, sillä määritelmän mukaan kuono on kirsua kohti kapeneva. Herkästi pyritään sitten keveään kuonoon (jolloin alaleukakin kevenee). Tällaiseen kuonomalliin ei kaikki hampaat kovin hyvin mahdu, jolloin myös puutokset yleistyvät. Länsigöötanmaanpystykorvilla hammaspuutoksia on yleisesti, useimmin kuitenkin yhden tai kahden hampaan puutoksia. Kuitenkin rotumääritelmä sanoo että rodun yksilöllä tulee olla täysi purenta eli kaikki hampaat. Näyttelyissä yhden tai kahden P-hampaan puutos ei vaikuta koiran saamaan arvosteluun. Kuitenkin jotkut tuomarit ottavat hammaspuutokset huomioon ja alentavat koiran laatuarvosanaa. Jos siitokseen käytetään koiraa, jolla on hammaspuutoksia, tulisi toisen koiran omata kaikki hampaat. Jos koiralta puuttuu monia hampaita tai isoja (P3, P4) sen jalostuskäyttöä tulisi harkita. Aikoinaan puuttuvat hampaat olivat harvinaisempia, mutta ne ovat tänä päivänä yleistyneet joissain linjoissa pääasiassa siksi, että niistä ei ole välitetty jalostuspäätöksiä tehtäessä. Koiran hammaspuutokset merkitään ylös jalostustarkastuspöytäkirjaan jos koiralle sellainen tehdään. Joskus myös koiran  näyttelyssä saamassa arvostelussa mainitaan mahdolliset hammaspuutokset. Viimeksi gööteille järjestetyssä (2005)  jalostustarkastuksessa 15 koiralla tarkastetusta 42 koirasta oli hammaspuutoksia. Eli yli joka kolmannella koiralla !

PURENTAVIAT
Hammasvikojen lisäksi korilla voidaan tavata purentavikoja. Onneksi näiden vaikutus koiran terveyteen on yleensä vähäinen. Purentaviat ovat kuitenkin erittäin merkittäviä ulkomuodollisia ja rakenteellisia puutoksia koirassa ja niihin pitää suhtautua vakavasti.  Purentaviat (yläpurenta, alapurenta ja ns. wry mouth) voivat tulla vastaan ketä hyvänsä kasvattajaa. Näiden vikojen geneettinen tausta on todennäköisesti polygeeninen eli niihin osallistuvat useat geenit, jotka peritään molempien vanhempien puolelta, joko molempien puolelta yhtä lailla tai toiselta voimakkaammin kuin toiselta. Tämä tekee näiden jalostamisen pois melko vaikeaksi,  purentavikoja ja hammaspuutoksia  pyritään vastustamaan jalostusyksilöiden valinnalla. Gööteillä on esiintynyt muutama tasapurentatapaus ja epätasainen purenta.

Hammasvikojen havaitsemiseen ei tarvita erikoistestejä, joten jokaisen kasvattajan pitäisi pitää tarkkaa kirjaa koiriensa ja kasvattiensa hammastilanteesta ja tehdä jalostuspäätöksensä nämä asiat huomioiden. Läheinen sukusiitos lisää purentavikojen ilmenemistä joissakin suvuissa. Toisinaan leukojen kasvunopeuden vaihtelusta johtuen lievät purentaviat voivat korjaantua pennun kasvaessa.
 

Periytyminen
- mahdollisesti osittain dominantti tai polygeeninen
- ylä- ja alapurennat ressessiivisiä

Normaali purenta on leikkaava, ts. alaleuan etuhampaiden etureuna koskettaa kevyesti yläleuan etuhampaiden kärjen sisäpintaa.

Virheelliset purennat: ala-, ylä- ja tasapurenta.

Perinnöllisyys: purentaviat johtuvat todennäköisesti perinnöllisistä seikoista. Lievät purentaviat ovat polygeenisia, ts. useat geenit vaikuttavat ominaisuuteen.

Purentavikojen vastustaminen: jos sitä esiintyy pentueessa huomattavasti, olisi tällaisia siitosyhdistelmiä syytä välttää, samoin läheinen sukusiitos lisää purentavikojen ilmenemistä joissakin suvuissa. Toisinaan leukojen kasvunopeuden vaihtelusta johtuen lievät purentaviat voivat korjaantua pennun kasvaessa.