Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö
HD (hip dysplasia) eli
lonkkanivelen kehityshäiriö on useimmiten suurikokoisilla koirilla esiintyvä, periytyvä vaiva, joka korkea-asteisena saattaa invalidisoida koiran ja aiheuttaa sille kipua. Yleensä tätä kasvuhäiriötä kutsutaan lyhyesti lonkkaviaksi. Tutkimuksissa on todettu, että etenkin nivelen löysyys altistaa nivelen kulumiselle eli nivelrikolle (lat. arthrosis eli artroosi).Lonkkaniveliä tutkitaan röntgenkuvista
Monilla roduilla koirien lonkkatilannetta kartoitetaan röntgenkuvausten avulla ja tietoja pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa.
Suomessa käytetään kansainvälisen kennelliiton Federation Cynologique Internationalin eli FCI:n suosittelemaa asteikkoa. Tämä asteikko jakaa lonkat viiteen luokkaan:
A = terve, B = rajatapaus, C = lievä, D = keskivaikea ja E = vaikea. Luokituksessa kiinnitetään huomiota lonkkamaljakon syvyyteen, lonkkanivelen löysyyteen, maljakon ja reisiluun pään muotoon sekä artroosimuutoksiin.Asteita
A ja B sanotaan ”terveiksi” ja asteita C, D ja E ”sairaiksi”. Kuitenkin koirien lonkkanivelten muoto vaihtelee liukuvalla asteikolla täydellisestä pallonivelestä lähes nivelettömään tilaan. Tämän vuoksi erot eri asteiden välillä ovat liukuvia, eikä hyppäys B:n ja C:n välillä ole sen suurempi kuin muidenkaan vierekkäisten asteiden välillä. Lonkkien suhteen voidaan yksinkertaistaa asiaa niin, että C:ssä havaitaan lieviä merkkejä dysplasiasta, mutta B:n suhteen ei sellaisia varmuudella voida todeta.Lonkkanivelien arvioinnissa on ensiarvoisen tärkeää, että röntgenkuvat ovat mahdollisimman hyvälaatuisia teknisesti ja oikeassa asennossa otettuja. Arvostelussa on pyrittävä mahdollisimman hyvään yhdenmukaisuuteen ja johdonmukaisuuteen.
Lonkkanivelen kehitys on monimutkainen, koska lonkkamaljakko koostuu useista eri luista. Vastasyntyneen pennun lonkkamaljakko ja reisiluun pää ovat lähes pelkästään rustoa ja isoilla roduilla reisiluun pään kasvulevy hädin tuskin ehtii luutua koiran tullessa vuoden ikäiseksi. Tämän johdosta lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille, ja etenkin
pentujen ylipainolla saattaa olla erittäin haitallisia seurauksia nivelen kehitykselle.
Sekä perimä että ympäristö vaikuttavat
On todistettu, että liikaruokinta ja epätasapainoinen ruokinta kasvuiässä aiheuttavat luuston ja nivelien kasvuhäiriöitä. Lonkkanivelen ollessa kyseessä vaikuttaa kuitenkin siltä, että
ainoastaan lonkkavialle perinnöllisesti alttiit eläimet vahingoittuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Toisaalta suotuisissa olosuhteissa koira ei välttämättä osoita lonkkavikaa, vaikka sillä perinnöllinen alttius olisikin.Koiran lonkkavian perinnöllinen tausta on kiistatta osoitettu monissa tutkimuksissa. Kuitenkin vastustaminen on ollut hankalaa ja osin tuloksetonta. Alkuvuosina saatiin erittäinkin hyviä tuloksia sairausprosentteihin, mutta kun jalostusmateriaali on yhdenmukaistunut monissa roduissa, vastustaminen on vaikeutunut.
P
olygeenisen eli usean eri geenin vaikutuksenalaisen periytyvyystavan vuoksi ympäristötekijät sekoittavat kuvioita. Kasvuolosuhteiden kuten ruokinnan, liikunnan ja vaurioiden lisäksi koiran ilmiasuun eli sen saamaan lonkkatulokseen voivat vaikuttaa myös esimerkiksi kuvausikä, kuvaustilanne ja arvostelutilanne.
Lonkkaniveldysplasian painotus jalostuksessa riippuu siitä, miten paljon ja miten vakava-asteisia dysplasiatapauksia rodussa esiintyy. Rotujärjestö on se taho, joka kartoittaa oman rotunsa tilannetta ja päättää mahdollisista toimenpiteistä. Usein riittää, että kasvattajat omaehtoisesti tutkituttavat jalostuskoiriaan. Jos todetaan, että rodussa tarvitaan laajempaa vastustamista, voidaan edetä erilaisin suosituksin. Esimerkiksi uroslistalle pääsyn edellytyksenä voi olla lonkkakuvaustulos.
PEVISA-ohjelma on rotujärjestön omalle rodulleen haluama terveysohjelma, jonka Kennelliitto vahvistaa ja valvoo rekisteröintiehdoilla. PEVISA-ohjelma mahdollistaa tutkimuspakon asettamisen siitoseläimille ja haluttaessa myös sen, että tiettyä raja-arvoa huonompia koiria ei saa käyttää siitokseen. Kuvaamattomien tuontikoirien ja niin kutsuttujen jalostusmatadorien käyttäminen saattaa lisätä lonkkanivelen dysplasiaa populaatiossa samanaikaisesti, kun muilla tahoilla sitä yritetään vastustaa. Joissakin roduissa on selkeästi voitu nähdä, miten ulkomaisten koirien jälkeläisillä on ollut rodun keskitasoa huonommat lonkkatulokset. Matadorijalostusta pitäisi muutenkin välttää, mutta olisi ainakin suotavaa kuvata runsaasti käytettyjen urosten jälkeläisiä - puhumattakaan uroksesta itsestään.